Pieni kävi taas Kuusamossa lomalla, jossa harrastettiin juoksua ja uintia olan takaa. Sisu myös vaelsi kauniissa maisemissa ja leikki hippaa mökin ympäri. Kavereita oli paljon ja aurinko ei meinannut laskea ollenkaan.Sisu oli niin poikki loman jälkeen, että nukkui viikon. Mutta hauskaa oli. Ohessa reissusta pari vetistä kuvaa.

Kotona Sisu tykkää edelleen vahtia tiluksiaan suurista ikkunoista ja ilmoittaa äänekkäästi kaikista reviiriä sivuavista tuntemattomista ja tunnistetuistakin. Nytkin se tuijottaa ulos takaoven suuresta lasiaukosta. Ja oravia sekä jäniksiä näkyykin usein. Hevosia sisu sietää jo aika hyvin. Hevoskuljetusautolle pitää kyllä vähän vielä räyhätä. Se kolisee niin pahaenteisesti ohiajaessaan. Olemme kyllä päässeet ohi ilman suurempaa dramatiikkaakin. Mutta hieman pitää muodonvuoksi murista matalaa murinaa.

Sisulla on yksi uusi harrastus yli muiden; kalojen vahtiminen. Sisulla on takapihalla lutakko, jossa on kymmenen värikästä kalaa, karppeja ja kultakaloja. Aluksi Sisu ei niitä pinnan alta oikein erottanut vaikka riemunkirjavia olivatkin. Pinnan alle näkemistä piti ensin hetki harjoitella. Nyt sujuu jo paremmin. Sisu haukkuu tosin kaikki pinnalla kelluvat kasvitkin ja koittaa pyydystää niitä hampaillaan. Pari kertaa on melkein oltu jo kalojen seurana, mutta pääosin vielä kuivin tassuin. Kaloja se ei kiinni saa. Korkeintaan ne hieman hajaantuvat jos Sisu haukahtaa. Silti mukavaa puuhaa se Sisusta on, kalojen vahtiminen.

Toinen mistä Sisu kovasti pitää on luontofilmit. Niitä on kiva katsella takkahuoneessa hämärässä. Sisu seuraa tarkasti joka käänneettä. Joskus se ei voi vastustaa kiusausta ja kuvaruutuun ilmestyy pieni terrierin pää ja kaksi tassua. Sitten se palaa lattialle ruudun alle ja häntä hitaasti eestaas heiluen. Sieltä se vaanii ruuden eksoottisia eläimiä.Linnut ja kalat on kivoja, mutta leijonaa voi hieman pieni terrierikin pelätä.

Sisu täyttää ihan kohta kolme vuotta. Se on terrieriuros parhaassa iässä. Suurikokoinen ja vahva. Ja älykäs. Nytkin se tiesi heti että häntä juuri ajatellaan ja tuli rapsutettavaksi. Sisu ehtii aavistaa jo ennen kuin ajatuskaan on valmis. Tämä pätee myös erityisesti kynnenleikkuuta harkittaessa.

Hyttyset eivät Sisua juuri vaivaa, punkkimömmö on laitettu niskaan ja kärpäset Sisu syö. Sisu on ollut lomalla paljon ulkona ja leikkinyt niin että päiväunetkin ovat jääneet väliin. Sitten se simahtaa, etsiin varjoisimman ja turvalisimman kolon ja käy tuhisemaan tyytyväisenä. Ruoka maistuu kun on juossut frisbeen perässä tai hakenut keppiä tai ihan vaan ollut hippasta ja yrittänyt ujuttaa pieniä hampaita edellä juoksevan lahkeeseen.

Sisu sai uusia ystäviä ja kävi tervehtimässä vanhoja. Herkkupaloja sateli sieltä täältä, juostiin ja leikittiin ja sitten vähän janottikin. Järveä Sisu ei mieltänyt juomakupiksi mutta onneksi oma kuppi seurasi matkalla. Kuusamon markkinoilla Sisu näki isompia koiria, päätti ruveta rähisemään ja pieni vastahankainen tuotiin pian pukittelevana väljemmille vesille. Pieni utelias on vähän herkkänahkainen, kun sai koirapuistossa ilmeisesti tuta jotakuta muuta terävää kulmahammasta. Trauma on hellittämässä. Pienen uteliaan koiran ongelma on että tulee aina silloin tällöin isompien ja villimpien jyräämäksi tai tuntematton kaunottaren julmasti torjumaksi “tutustumisyrityksissään”.

Sisu nukkui mökissä ja asuntovaunussa. Pientä hieman pelotti, koska se änkesi vuoron perään molempien jalkoihin jo muutenkin lyhyillä vaunuvuoteilla. Sisu katsoi parhaaksi olla mahdollisimman lähellä muuta laumaa sillä yöstä kantautui pelottavia ääniä, ujellusta, ininää, raakkumista, huutoja…pienet terävät korvat rekisteröivät kaiken…kunnes uni vei voiton.

Mutta ovat pitkät ajomatkat Sisusta silti raskaista. Ei oikein nukuta ja auto heiluu. Eikä oikein osaa päättää laittaako pään alas tyynyyn vai seuraisiko muuta liikennettä. Mutta sitten aina tiellä on joku poro ja pieni saa päästää terrierin luonteensa valloilleen. Mekkala säestää hiljaa lönkytteleviä poroja vielä kauas kilometrien päähän. Kyllähän sitä jonkun on niillekin osoitettava missä ne saavat kulkea. Julkeavat vielä sisälle mulkoilla, Sisun valtakuntaan.

Sisu näki kaukaa peilikuvansa eräällä huoltoasemalla. Pieni samanvärinen uros (sisu on vissiin iso). No taas tuli räkytettyä pienen sydämen kyllyydestä. Sisulla pitäisi olla lisää samanlaisia leikkikavereita, saman kokoisia tasapuolisuuden nimessa ja samanlaisella logiikalla varustettuja. Mukavaa olisi kirmata yhtä lujaa, painia tasaväkisenä ja räkyttää yhdessä puiston veräjästä kaikille ohikulkijoille. Kyllä vaan tietäisivät tulleensa huomatuksi!

Isossa talossa Sisulla on paljon toimittamista. Sattuipa syksyn ensipakkasten myötä taloon kaksi hiirtäkin. No Sisuhan tiesi sen heti ja päivysti keittiössä allaskaapin edessä ja vinkui. Sittemmin tunkeilijat heitettiin pihalle Sisun suureksi pettymykseksi, mutta pieni muistaa aina käydä varmistamassa ettei kaapissa enää rapise.
Pieni Sisu parka oli alussa kovasti hämillään kun ei palattu vanhaan kotiin. Kun sitten Mummi joka oli muuttoapuna lähti hänkin kohti pohjoista ja pieni joutui harjoittelemaan pitempään yksinoloa pienelle iski jo aiemminkin kummitellut jalannostamis vietti, ja sisätiloissa tietenkin. Uudet parketit saivat kasteen ja kastettiinhan se lopulta Mamin ja Isin uusi valkoinen petauspatjakin. Pieni osoitti mieltä tosissaan. Pienen liikkumisvapautta yksinollessa oli pakko hieman rajoittaa ja muutenkin oli syytä pitää silmät auki, mutta ajastaan ongelma korjaantui ja taas menee hienosti.

Sisu osaa olla valloittava. Se on kovasti seurallinen ja tykkää kelliä ketarat ojossa rapsuttavana. Jos soffalla ottaa torkut se on kerällä soffan edessä. Jos vaihtaa paikkaa sängylle, Sisu tulee kylkeä vasten ja laittaa pienen kuononsa käsivarren yli tai kaulalle. Tietokoneella sen tuntee jalkojen lämmikkeenä. Sisu seuraa keittiöön, vessaan ja jopa saunaan. Se on aina siellä missä muutkin. Sisu on kova saunomaan, vaikka enimmäkseen pysytteleekin lattialla missä on viileää. Mutta jokaisen löylyn heiton se muistaa kommentoida haukahtamalla.

Eli kaikenkaikkiaan Sisulla menee mukavasti, se lenkkeilee paljon maalaismaisemissa ja nuuskii tarkkaan jokaisen korren. Ruokahalu on erinomainen ja leluja ja puruluita kuluu.

Erityisen onnellinen Sisu on silloin kun tupa on täynnä ja lauma on suuri. Ja Sisuhan on seuramies jos kuka.

Sisun kesä hurahti nopeasti. Sisu kävi Kuusamossa, ui ensimmäisen kerran ja karkasi ensimmäisen kerran. Sisu viiletti vesilintujen perässä muut rantakivikossa perässä juosten. Sisu tykkäsi muuten kesästä kovasti mutta oli niin kovasti kuuma. Autossa oli ihan kamalaa ja ulkona Sisu etsi aina vain puita, monestakin syystä.

Sisu nuuhki maan tuoksuja, kaivoi paljon kuoppia, haukkui paljon lintuja, oravia ja hevosia. Mutta nyt alkavat syystuulet pikkuhiljaa puhaltaa ja Sisu muuttaa pian uuteen kotiin. Sitten Sisulla on paljon totuttelemista uuteen. Ainakin siihen että kotona on portaat. Nythän Sisu on juossut niissä vain rappukäytävässä. Uudessa kodissa Sisu näkee oven sivuikkunasta pihalle kuka tulee ja isosta ikkunasta takapihalle kuka alatiellä kulkee. Paljon vahtimista pienelle koiralle. Toivottavasti naapurit eivät hermostu…

Sisu on alkanut osoittaa terrieriuroksen elkeitä aina isompia koiria nähdessään. Seuraa aina pieni kurinpalautus mutta Sisulla on kova pää. Suuremmat tyttökoirat ovat Sisun ”loppumattoman palvonnan” kohteita mutta kanssaveljet Sisu haukkuu pystyyn, vaikka puiston penkin alta käsin. Olemme uudelleen opettelemassa arvokasta ohitusta.

Sisu odottaa kovasti että Mummi taas tulee auttamaan muutossa. Sisu taas otti niin kovin raskaasti kun Mummi lähti pois että teki taas lirut ”mamin ja ifin” sänkyyn. Että silleen…

Kaikki alkoi siitä kun löysimme sängystämme lakanasta ison keltaisen läiskän. Se oli keskellä sänkyä ja ulottui aina patjaan asti. Kun vaihdoimme sänkyä ja muutimme toiseen huoneeseen sama toistui. Kolme kertaa oli tullut liru. Molemmat tapaukset menivät ohi niin ettei niihin voinut enää puuttua. Sitten Sisu esitteli bravuurinsa ja teki toiseen sänkyyn kolmet kakat! Sitten merkattiin peiteet ja kuivuvat pyykit ja lopulta mamin lempipaikka television ääressä, juuri se kohta jossa hetki sitten oli vielä loikoiltu. Silloin vietiin Sisua niskavilloista ja lätäkköä päin. Yön pieni sai viettää yksin. Aamulla pieni onneton oli laittautunut niin lähelle makuuhuoneen ovea että viiksikarvat näkyivät oven alta. Pieni oli niin surkea että istui kokonaisen vartin sylissä hellittävänä ja murjotti. Mutta jotain oli mennyt perille sillä pissaaminen on loppunut, ainakin vähäksi aikaa.

Ai niin! Ja sitten se avokassukka show! Tulin juhlista kotiin ja riisuin avokkaat jalastani huomaamatta yhtään että pienet avokassukat katosivat saman tien. Ei niitä osattu edes kaivata ennenkuin sisu oksensi molemmat olohuoneeseen. Saimme sydärin kun tajusimme mistä oli kyse. No eikä mitä. Samahan toistui kun sukkia varjellen kannoin toisen juhlan jälkkeen vaatteita kohti vaatehuonetta. Toinen sukka puuttui taas. Sisun ei kuitenkaan varmuudella oltu nähty ottavan sitä. Eli mitä teen? Syötänkö suolaa vai öljyä vai molempia? Oliko se edes syönyt sitä? Kolme päivää odotin puistotien vierellä että näkyykö mitään epätavallista kunnes…tasan kolme vuorokautta myöhemmin sisu oksentaa sen kaikessa öljyssä pyöriteltynä! Voi elämä!

Sisulla on alkanut tiukka kuri, mutta kyllä pientä vielä hemmotellaan ja sille leperellään kuin pieneelle vauvalle. Sisu ei koskaan ole tykännyt ylenpalttisesta halimisesta ja pusimisesta. Se on Itsenäinen ja oman tiensä kulkija. Se on aina jossain lähellä, mutta mielummin tuolin selkäpuolella tai tyynyn takana.
Ja kun istuu tietokoneella varpaiden päälle laskeutuu yllättäen pieni lämmin karvainen tyyny. Sisu on lähellä mutta sitä ei näe.

Muuten Sisu on tavallinen oma iloinen itsensä. Se tepastelee häntä keinahdelleen korvat pystyssä pitkin puistotietä koko pienen terrierin itsetunnolla varustettuna. Jalka nousee tiheään ja kaikki hajut kiinnostavat kovasti. Sisu istuu usein mamin vieressä vanhassa hiacen rutkussa ja on veikeä näky kun tulee ajotiellä vastaan. Hiacen suuri akvaarioruutu avaa sille koko maiseman ja se tarkkailee vastaantulevaa liikennettä kuin virallinen kartanlukija, pienessä turvavyössään tietysti, johon se aina tuhannen solmulle kiertyy. Ja Sisu rakastaa tyttöjä. Ihania kaikenkokoisia ja -karvaisia tyttöjä. Erityisiin suosikkeihin kuuluvat tietysti kaksi spanielikaveria jonka kanssa otellaan aina kunnon matsi kun tavataan. Sisu tykkää kovasti kun tytöt oikein vievät ja riepottelevat.
Ja tietysti naapurin pieni pehmeä valkoinen, jonka kanssa Sisu ei vieläkään oikein ole päässyt tekemään lähempää tuttavuutta mutta jota kohti sännätään aina pää viidentenä jalkana.

Sisu on vihdoinkin oikeasti nypitty! Se kävi Läyliäisissä vähän kohottamassa profiiliaan ja näyttää nyt ihan oikealta cairnilta! Komistuksesta kuvia tulossa pian!

Tänään Sisu tuli kerrostalon rappukäytävään pian sen jälkeen kun isi oli tullut kotiin. Se sai hepulin alatasanteella ja melkein juoksi raput puoleen väliin. Normaalisti se odottelee kotioven edessä katsellen rappuja alas ja ikkunasta ulos. Nyt se viuskutti vimmatusti oven edessä. Ja oikeassa Sisu olikin; isi oli tullut kotiin. Pieni kuono tunnisti jo rapussa että isi oli kotona. Pieni tunnistaa isin askeleet kun ovi alhaalla kolahtaa. Se alkaa haukahdella ja häntä heiluu. Pääsemme harvoin kotiin ilman että Sisu tietää ketä on tulossa.

Pienellä on kovasti energiaa ja omaa tahtoa. Sisu on kiltti koira mutta kuten tähän ikään kuluu, se hieman kokeilee tassulla jäätä. Taas kerran se yllätettiin menossa pöydälle makkaranpalan perässä. Pieni ahne ei voinut vastustaa kuonoon leijuvaa tuoksua. ”Miksi haaskata hyvää makkaraa. Kuivuuhan se sinne….” Sisu ei normaalisti ota makupalapussia hyllyltä ellei sieltä sille jotain anneta. Ei vaikka ylettyisi tai muuten pääsisi käsiksi. Tänään oltiin tultu kotiin eläinkaupan kautta ja muovikassi jäin keittiön lattialle. Pieni ahne oli tehnyt reiän pussin kylkeen ja raahannut sieltä mukanaan ison makupalan. Sellainen pieni vintiö, vastustamaton lurjus.

Sitten uudenvuoden on tapahtunut paljon. Uutena vuotena Sisulla oli paljon leikkikavereita kun Nelli-Mari tuli leikkimään Sisun kanssa. Sitten oltiin hippasilla, vanhat ja nuoret ja tietysti Sisu. Se oli Sisun ensimmäinen tapaaminen lasten kanssa ja hyvin sujui. Sisu tykkää kovasti kun on vieraita ja lauma on suuri. Laumaan kuuluvat Nelli-Marin lisäksi Kuusamon Mummi ja Ukki ja tietysti Varpaisjärven Mummi. Sisu on aivan Mummin pauloissa. Espoon Pappaa vielä vähän vierastetaan mutta nyt sentään jo leikitään.

Sittemmin Sisu on löytänyt myös koirapuiston. Alkuarastelun jälkeen se painaa siellä muiden mukana tottuneesti, antaa tyttökoirien riekkua niskassa ja koittaa päästä tutustumaan tarkemmin. Se pitää juosta kiinni jos meinaa saada koiran kotiin ennenkuin varpaat jäätyvät. Pieni tulee ainakin vielä hienosti toimeen poikakoirienkin kanssa. Sisulla ei ole koskaan kiire kotiin koirapuistosta.

Sisu tykkää matkustaa autolla ja katselee maisemia rauhallisesti. Se on ollut mukana omakotitalotyömaamme tontin raivaustöissä ja merkkaa jokaisen kannon ja oksan, ettei vaan joku muu koira erehdy luulemaan omaksi reviirikseen. Ehei, “Sisu on ollut täällä”. Se harjoittaa kovasti äänijänteitään ilmoittaen koko seudulle että mäellä asuu uusi pieni prinssi. Ja tontilla on pupun kakkaa niin paljon kun pieni terrieri vaan jaksaa kaivaa esille. Ja kuinka ollakkaan naapurissa asuu viehättävä nuori koiraneiti, joka saa tehdä Sisulle ihan mitä vaan ja Sisu nauttii. Kohtaamiset ovat vauhdikkaita ja äänekkäitä.

Mummi on ostanut Sisulle erikokoisia palloja joilla se kovasti leikkii. Se tykkää myös juosta karkuun suussaan sukat tai alushousut. Kun joku lähtee perään on leikki täydessä käynnissä. Pieni ilkikurinen virne kertoo ettää Sisu määrää tahdin…Sisu tykkää etsiä herkkupaloja peiton alta ja pieni kuono paljastaa aarteet tottuneesti. Pieni on kovasti ahne ja oppii mitä vaan jos on makupala tiedossa.

Ensimmäinen paljastuu kun asiaa Sisulta kysyy:

Kun Sisu kummastelee ja hämmästelee Sisu pyörittää päätään sivusuunnassa kellotaulun myötä- ja vastapäivään
Se on lystikkään näköistä puuhaa, ihan kuin pieni pää olisi irti ja se voisi kiertää vaikka koko kierroksen ympäri.

Sisu pitää villalangasta paljon enemmän kuin kissat. Lukuisat neulomisyritykset ovat päättyneet takaa-ajoon ja sinne tänne risteileviin lankoihin.
Sisu myös punoo langasta hämähäkinverkkoja.

Sisulla on outo mieltymys lehtien niitteihin. Se on aiheuttanut pari “palohälytystä” irrottamalla lattialla lojuvasta lehdestä niitit.
Lehti on muuten ehjä mutta niitit on järsitty irti.

Sisulla on outo mieltymys mennä paikasta a paikkaan b ja kiskoa kuono maassa kaikkine kurveineen tismalleen samaa reittiä takaisin paikkaan a.

Sisu rakastaa jakaa naamapusuja, mutta saattaa innostuksessaan tukahduttaa uhrinsa tunkemalla kielen nenään.

(Lista jatkuisi kyllä vaikka kuinka pitkään mutta tässä nämä vaaditut viisi)

Sisu käy ulkona monta kertaa päivässä. Kun viiden kuukauden haamuraja lähenee, paperi eteisessä vähenee. Sisu niiaa vielä hangella mutta kulkiessaan lumivallin tai pensaan oksan ohi pieni jalkaa nousee vaivihkaa. Pienestä mussukasta on tulossa suuri uroskoira.

Tänään Sisu teki jotain mitä se ei ole vielä tähän mennessä tehnytkään. Se kiipesi ruokapöydän tuolille kuikuilemaan pöydälle. Kaikki kangaspäällystetyt istuimet ovat otollisia pienille tassuille. Pieni parka sai kurinpalautuksen. Seuraamme tilannetta… Sisu ylettyy jo yllättäviin paikkoihin.

Sisu on saanut kaikki rokotukset ja voi huoletta lähteä koirapuiston pienten koirien aitaukseen. Sisu on hyvässä kunnossa mutta silloin tällöin kakoo kovasti toistaiseksi tuntemattomasta syystä. Niinpä kävikin että viimeviikolla viimeistä pentupiikkiä hakiessamme rupesimme kakomaan niin kovasti että eläinlääkäri pitkään mietittyään päätti rauhoittaa Sisun ja tutkia kurkun perusteellisesti. Siisti oli. Se on hyvä tietää sillä ehdimme jo asiasta huolestuakin. Sisu parka. Oli kovasti tokkurainen koko päivän mutta sitten illalla taas pikkuhiljaa vauhti kiihtyi. Nyt se on taas pitelemätön.

Pienet hampaat lähtevät. Tietokoneen näytön vieressä on pieni valkoinen kulmahammas.