Ehdoton ykkönen on kylpyhuone ja sen mielenkiintoiset omituisen hajuiset lattiarätit yhdessä matalassa vadissa. Jos niillä on äskettäin siivottu Sisun omia aikaansaannoksia, ne ovat vielä hitusen verran houkuttelevampia. Jos kylpyhuoneen ovi on jäänyt auki Sisun löytää todennäköisesti juuri tuosta matalasta saavista kaikkien rättien keskeltä. Jos menee suihkuun, tahtoo Sisu ehdottomasti mukaan. Sitten se kurkkii lattialla kahdella jallalla keikkuen kylpyammeen reunan yli kun toiset ovat suihkussa. Meillä ei pelätä suihkua! Muista mieluisia tutkimusretkikohteita ovat tietysti vaatehuone ja vierashuone, jotka ovat pääosin Sisulta rauhoitettua aluetta.

Jokapäiväinen kohokohta on lattialle lentävä tyhjä talouspaperirulla. Niitä Sisu on analysoinut ahkerasti saapumisestaan asti. Sähköjohdot ovat saaneet olla rauhassa, kun kehitimme ikeasta muovista “pölynimuriputkea” peittämään lähes kaikki. Sisu tykkää kaikista nauhoista ja narunpäistä. Lahkeet, sukat ja kaikki pyykkikorin aarteert ovat Sisulle mieluisia. Erityisen kivaa sisusta on tanssia mamin kanssa joka-aamuinen sukkahousutanssi jossa takapuoli pytyssä kiskovan terrierin ja puolipukeisen yhdellä jalla koikkelehtivan naishahmon liikkeet muodostavat avantgardistisen tanssiesityksen.

Sisun ehkä kaikkein mieluisin lelu on lähikaupan parin euron possu-käsinukke. Se on ja pistänyt palasiksi possun hännän, mutta painii edelleen mielellään sen kanssa. Muut lelut ovat passiiivisia mutta possu pistää välillä hanttiin, nyökyttelee ja heiluttaa käsiä ja siitä Sisu tykkää. Kulman takka kurkistava possunnaama on varma tapa saada Sisuun vauhtia.

Sisu oli riemuissaan kun se löysi vaatehuoneen nurkasta muovisen jalkapallon. Yksi ilta meni kaahatessa ympäri kämppää pallo edellä koira perässä. Sisu ei tykännyt leikkiä yhdessä vaan nautti yksin pelaamisesta ja tuuppasi palloa edellään sännäten perässä suuresti nauttien. Sitten kuului pieni tussahdus kun pieni terävä kulmahammas päästi pallosta ilmat pihalle. Harkitsemme uuden hieman kestävämmän pallon ostamista. Sisu on selvästi Pelen sukua.

Isin pieni turbokeiju osoittautui paljon arveltua tuhdimmaksi pakkaukseksi mutta arvion mukaan ei lihavaksi. Sisulla on vielä pentumaista pyöreyttä.

Purenta oli hyvä ja silmät ja korvat kunnossa. Ikävintä Sisusta oli kun mitattiin lämpö. Muuten Sisu oli oikein rauhallinen ja käyttäytyi mallikkaasti. Yhtään ei haukuttu eikä oltu hankalia. Pieni jaksoi hienosti kävellä melkein koko matkan lääkäriin ja takaisin. Ja kun kotiin päästiin, Sisu säntäsi heti kurittamaan pehmoleluja.

Mummi kävi ensimmäisen kerran katsomassa pikku prinssiä. Ihastus oli suuri molemmin puolin. Sisu tykkäsi kiehnata mummin kainalossa niin että alkoi vienosti tuoksua hajuvedeltä. Sisu ei vierastanut ollenkaan ja heittäytyi koko pienen terrierin innolla hellittäväksi ja sylikoiraksi. Sisusta oli kivaa kun laumassa onli vähän enemmän jäseniä. Sitten mentiin sinne samaan meluisaan, kolisevaan, kirskuvaan ja kaikuvaan paikkaan mistä mummi tuli ja sinne mummi hävisi. Sisu silti vielä tarkistaa ettei vierashuoneessa sattuisi olemaan joku…

Sisusta on tullut rohkeampi ja se tahtoisi kovasti tehdä tuttavuutta satunnaisten ohikulkijoiden kanssa. Kaikki eivät käy. Logiikka millä hän valitsee on vielä hieman epäselvä mutta veikkaisin että Sisun on helpompi tutustua naisiin. Sisu on myös tottunut ohiajaviin autoihin ja autolla matkustamiseen. Sisu alkaa kiinnostua pientareen hajuista ja muista ympäristön yksityiskohdita kun se alkaa luottaa enemmän. Se alkaa olla jo iso poika ja painaa pian puolet siitä mitä tulee aikuisena painamaan.

Ja se oli suuri. Kymmenen kertaa pikku Sisu. Ystävällinen valkoinen. Kyllä sisua pelotti ja mamiakin jännitti kovasti. Sisu kiipesi melkein olkapäälle asti karkuun isoa kuonoa joka osoitti kohti pienen peffaa. Mutta sitten pienikin kuono alkoi toimia ja Sisu muisti koirakielen. Suuri valkoinen viestittää ystävällisyyttä ja haisee ihanasti tyttökoiralle. No eihän se Sisu siellä olkapäällä kauaa tasapainoillut kun alkoi kovasti kiinnostaa. Suuri valkoinen on nuori koira itsekin mutta sopivasti rauhallisella tuulella ja pieni Sisu saattoi tutustua ihastukseensa vähän tarkemmin. Suuri valkoinen oli onneksi hyvin kärsivällinen ja antoi Sisun rauhassa haistella, kiipeillää ja “yrittää” joka suunnasta. Pieni kiipesi aina uudelleen ja uudelleen ja liukui kiiltävää valkoista karvaistä selkää pitkin alas kun talvista liukumäkeä. Ihan riehakasta leikkimistä mami ei päästänyt valloilleen enenkuin Sisu vähän kasvaa. Toinen oli niin valtavan iso ja joskus pienen häntä valahtikin jalkojen väliin ja Sisu kävi sängyn alla ottamassa aikalisän. Sieltä se heti taas kiisi kohti suuren valkoisen takapuolta. Pikku Sisu! Kivaa oli molemmilla. Juostiin peräkanaa ja esiteltiin puruleluja. Pieni oli niin tohkeissaan että kotonakin piti vielä pitkään juosta kehää ja purra ja rapista ennenkuin uni alkoi kutsua.

Sisu on ulkoillut kovasti. On käyty tutustumassa keskustan vilinään, ohi ajaviin autoihin, kävelijöihin ja pyöräilijöihin. Sisu alkaa olla jo himpun verran rohkeampi mutta ei vielä jännitykseltään voi keskittyä mihinkään muuhun kun ulkoiluttajan liikkeisiin ja viesteihin. On tietysti tässä vaiheessa vielä huojentavaa ettei se tunnu reagoivan edes pientareen hajuihin mitenkään. Ohi vaan kiltisti takinliepeiden heilahteluja seuraten. Tämä kun säilyisi!

Sisu teki selväksi että hän kävelee ITSE pururadalla ja mamin suureksi yllätykseksi ei alkanut syödä puruja, ehkä sekin jännitykseltään. Haukuttiin pari ulkoilijaa ja leikittiin kanervikossa. Kotiin tultua alkoi valtava vauhti spurtti ja kaahailu. Sängyn alta eteiseen ja keittiöstä takaisin sohvan alle ja edellen. Joko lenkkimme ovat liian lyhyitä tai sitten se on pienen koiran tapa laukaista jännitys.

Sisu on löytänyt äänensä. Se haukkuu, vinkuu ja murisee leluilleen. Sisu on myös löytänyt hampaansa ja kädet ja jalat ovat täynnä pieniä hampaanjälkiä. Jos huudahtaa kivusta, Sisu tulee heti tekemään sovintoa ja nuolee naaman mutta puree hetikohta jo nenästä. Hampaita täytyy kokeilla kaiken aikaa ja kaikkeen.

Sisu ei ole moksiskaan jos tassuja täytyy suihkuttaa. Tiedän koiria jotka vihaavat kylpyhuoneita mutta sisu ei ole yksi heistä. Sisu tunkee sinne aina. Jopa ammeeseen. Sisusta kaikki on valtavan mielenkiintoista, paitsi koirien purkkiruoka. Onneksi mami kokkaa Sisulle kunnon pöperöt. Sisu ei juurikaan ole yksin kotona mutta jos joutuu jäämään pariksi tunniksi on ihan rauhallinen ja nukkuu tai leikkii itsekseen, ihan niinkuin aamuhämärässä. Silloin se saattaa hiljakseen rapista, järsiä puruleluja, keinua ja sängynjalkaa tai kiskoa räsymatosta kuteen päitä ja hapsuja. Mutta se toimii hiljaa…Ja kun valot syttyvät vintiö on irti.

Pieni on ulkoillut ahkerasti kuntoradan metsässä ja omalla tontilla. Se innostuu metsästä kovasti ja vingahtelee ja singahtelee sammaleella mustikanvarpujen ja kanervien seassa. Mutta voi ei. Kun olemme kulkeneet viisi minuuttia yhteen suuntaan, Sisu kiskoo vimmatusti takaisin lähtöpisteeseen. Pienellä on kauhea hätä ettei kohta enää löydetä kotiin.

Tänään meillä kävi vieraita. “Ukki” tuli katsomaan pientä. Ensin haukuttiin, sitten otettiin jalat alle ja mentiin taas olohuoneen perimmäiseen nurkkaan kyräilemään eikä tultu pois ennenkuin haettiin.Sieltä se katseli cd-levyjen välistä turvallisesti hyllyn takaa. “Ukki” yritti rapasuttaa pientä mutta Sisu-poika kääntyi vain pois ja katosi sängyn alle. Siinä meillä Sisu! Kun koti sitten taas palasi takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, oli Sisu taas riekkumassa kuten aina. Mikä neuvoksi? Ovatko kaikki pienet koiranpennut näin arkoja? Jos muistelen taaksepäin niin eivät…No, Sisu tosin vähän säikähti sitä huoltomiestä silloin kun taannoin tukimme vessan Sisun kakka- ja pissapapereilla. Nyt on korkea aika saada Sisulle sosiaalista elämää! Koska kun aika kuluu, minä en jaksa kanniskella täyskasvuista cairnterrieriä puolet ulkoilulenkeistä…

Jahas, tänä aamuna meidän sängyn alta heräsi varsinainen peto. Vauhtia piisasi heti aamutunneilta. Kädet on naarmuilla, nenä saanut pari osumaa ja silmälaseista irtosi osia. On haukuttu, muristu ja kaahattu päättömästi. Huh, mitä meidän kultavauvasta on oikein tulossa? Sisu alkaa kyllä ymmärtää ei-komennon, mutta pitää silti kokeilla. No, jospa tämä rohkeus siirtyisi tuonne pihallekin. Siellä ollaan vielä vähän epävarmoja omasta terrieriydestä. Mutta on tänään kyllä leikittykin. Kivaa on ollut koko porukalla, mitä vähän optikolle asiaa…

Pieni prinssi on ollut ahkerasti ulkona ja tutustunut pihaan. Ulkona on niin jännää ettei malta edes niiata, täristään vaan jännityksestä ja nuuhkitaan ilmaa. Mutta sisu tietää että ulkona saa makupaloja. Hän ei vain vielä ole keksinyt miksi. Nyt kun Sisu on kotiutunut Sisusta on tullut villimpi ja vallattomampi kuin alussa. Sisu rakastaa kuivia ilmassa kieppuvia lehtiä. Hän järjesti mamille paloharjoitukset syömällä niitä koko tukon ja pieni masuparka vähän reistaili. Pieni terrieri ulkoilee maistamalla kaikkea mitä vastaan tulee.

Sisun lempileluja ovat kaikenlaiset sukan mytyt ja aamutakin vyöt. Roikkuvat huivit ja farkun lahkeet viehättävät. Hän on usein nähty vieras norkoilemassa lähellä kenkähyllyä mutta maton hapsut ja peitot kelpaavat nekin ajanvietteeksi. Kylpyhuone on maailman jännin paikka ja paras nukkumapaikka on olohuoneen viimeisin takanurkka verhon ja hyllykön takana.

Sisu jakaa ahkerasti naamapesuja ja tykkää hypätä syliin. Ainakin jos pihalla sattuu joku jännittävämpi välikohtaus. Mamin sylistä on terrierin hyvä haukkua.