Lisätty uusi kuva-albumi Sisun joulusta.

Voi ihmettä kun mami tupaan kuusen kantoi. Voi sitä kiinnostuksen määrää kun kaikki alemmat oksat järsittiin monta kertaa ja irronneita versoja kannettiin eteiseen asti. Ja miten kiva oli koittaa juoda kuusenjalasta ja ravistella oksia niin että neulaset varisivat.

Oi sitä onnea kun koko lauma oli koolla ja kaikki ojentelivat herkkupaloja ja kupissa odottivat herkkuateriat. Kun tehtiin monta kävelylenkkiä päivässä ja aina joku rapsutti ja leikki. Ja sitä innostusta kun lunta tuli paljon ja siinä saattoi peuhata ja sukellella keveiden hiutaleiden alle. Voi ihme kun lunta oli niin paljon ettei ojasta päässyt ylös ja pienet korvanpäät vaan näkyivät.

Voi sitä kummastusta kun tapanina Tampereelle ajeltiin. Voi ihmetysten ihmetys kun siellä pieni koirapoika odotti. Voi ihmeiden kumma kun tuli sisukas terrierityttö vielä kolmanneksi. Ja sitten alku-ujostusten ja hienoisten epäluuloisuuksien jälkeen kaikki kolme leikkivät ja telmivät niin että olivat lopuksi aivan näännyksissä koko porukka, ja varsinkin porukan pienen. Sisu oli porukan nuorin mutta selvästi suurin. Muut olivat hentosen siroja ja sisu jässikkä tukevasti neljällä jäntevällä tassulla. Edestakaisin ja ympyrää, eteisestä olohuoneeseen ja keittiöön. Tassujen rapinaa, kopinaa, murinaa ja läähätystä.
Välillä Sisu säikkyi kun toiset koirat komesivat ja pakeni aikalisälle soffan alle tai mamin syliin. Ja sitten leikki taas jatkui…
Paluumatkalla kotiin sisu nukkui kiepillä takapenkillä, poikkesi keran pisulla ja nukkui taas. Yö oli rauhallisin miesmuistiin!

Sisu tykkää joulusta. Ja se tapaa vielä lisää uusia ihmisiä ennekuin vuosi vaihtuu.

Kuvia Tampereella käynnistä.

Pikkuisesta on tulossa terrieri. Pieni uhoaa, joskus omalle väellekin mutta pääasiassa ulkona muille nelijalkaisille. Toiset naureskelevat partaansa, nuuhkaisevat ohimennen ja jatkavat matkaa häntä keinahdellen. Pieni on muuttunut ihan muutamassa päivässä pontevaksi pikku jässikäksi. Se ei enää pelkää autoja eikä muita vastaantulijoita, ellei vastaan satu riehakkasti metelöivä koululaisparvi. Pienen korvat ovat pysyssä ja häntä antennina kun se poseeraa hienoisessa etukenossa ja haukahtelee “kumealla” rintaäänellä. Naapureita ja vastaantulijoita se hellyyttää kovasti ja pieni saakin aina rapasutukset ja hellittelyt. Useampi olisi kuulemma kaapannut povitaskuunsa moisen somistuksen. Ja Sisuhan on aivan vastustamattoman näköinen. Pieni terrierin alku jolla on vielä hieman vauvan untuvaa. Klassinen koiranpentu.

Niin siitä uhosta vielä. Pieni uskoo kyllä kun sanotaan ei mutta silloin tällöin se pistää hanttiin ja uhoaa. Ei muka mene jakeluun heti ja äristään vastaan. Ennen se jäi tyytyväisenä lepäilemään kun muut lähtivät kauppaan mutta nyt riekutaan oven välissä vimmatusti vastaan rimpuillen ja jos joku pakoon pääsee, porrashuoneeeeseen kantautuu ärhäkkä vastalause vielä ulko-ovelle asti. Sisu on jo repinyt lahkeet ainakin kaksista farkuista ja tuhonnut muovilukon ensimmäisestä kaulapannastaan. Silloin tällöin se saa “pistoksen” yöllä ja pörrää ja rapisee kovan metelin saattelemana ympäriinsä kun muut katselevat unisena kelloa. Selitys lienee taas Hesarin jakajassa, sen Sisu kuulee aina. Ja jos sillä on ylimääräistä energiaa, ei nuku enää muutkaan.

Muuten sujuu hyvin, opitaan pikkuhiljaa asioimaan puiston pientareella ja kynsienleikkuu sujuu mallikkaasti. Harkitsemme pentukoulua nyt kun toinenkin rokotus pian on ohi ja kunhan joulukiireet hellittää.