Lumet alkavat kadota ja paljastavat paljon talven aikana kertynyttä nokea, kuraa, lätäköitä ja koiraystäviemme levinneitä jätöksiä. No, niihin pieni tassu aika-ajoin osuu ja sitten ei auta kun kantaa pieni kurainen kylpyammeeseen ja suihkuttaa kaikki alhaalta aina kylkiin asti. Joskus pitää suihkuttaa koko koira kun on oikein leikitty koirakavereiden kanssa ja kieriskelty siinä leikin pyörteissä oikein kunnolla kurassa. Mutta pääasia että on kivaa ja kavereita riittää.
Sisu suhtautuu suihkuun ihan mukavasti. Ei se nyt suuresti nauti mutta antaa pestä ja odottaa että se nostetaan ammeesta lattialle ravistelemaan.

Tänään Sisu tuli kerrostalon rappukäytävään pian sen jälkeen kun isi oli tullut kotiin. Se sai hepulin alatasanteella ja melkein juoksi raput puoleen väliin. Normaalisti se odottelee kotioven edessä katsellen rappuja alas ja ikkunasta ulos. Nyt se viuskutti vimmatusti oven edessä. Ja oikeassa Sisu olikin; isi oli tullut kotiin. Pieni kuono tunnisti jo rapussa että isi oli kotona. Pieni tunnistaa isin askeleet kun ovi alhaalla kolahtaa. Se alkaa haukahdella ja häntä heiluu. Pääsemme harvoin kotiin ilman että Sisu tietää ketä on tulossa.

Pienellä on kovasti energiaa ja omaa tahtoa. Sisu on kiltti koira mutta kuten tähän ikään kuluu, se hieman kokeilee tassulla jäätä. Taas kerran se yllätettiin menossa pöydälle makkaranpalan perässä. Pieni ahne ei voinut vastustaa kuonoon leijuvaa tuoksua. ”Miksi haaskata hyvää makkaraa. Kuivuuhan se sinne….” Sisu ei normaalisti ota makupalapussia hyllyltä ellei sieltä sille jotain anneta. Ei vaikka ylettyisi tai muuten pääsisi käsiksi. Tänään oltiin tultu kotiin eläinkaupan kautta ja muovikassi jäin keittiön lattialle. Pieni ahne oli tehnyt reiän pussin kylkeen ja raahannut sieltä mukanaan ison makupalan. Sellainen pieni vintiö, vastustamaton lurjus.