Oi oi. Pieni terrieri ja suuri uhma. Minkäs teet. On koeteltu sietokyvyn rajoja tuhansin eri keinoin. Ja se kaikki kulminoituu tietysti kakkaamiseen ja pissaamiseen. Juuri kun on opittu sisäsiistiksi eikä muutenkaan koskaan ole tehty muuten kun paperile niin…

Kaikki alkoi siitä kun löysimme sängystämme lakanasta ison keltaisen läiskän. Se oli keskellä sänkyä ja ulottui aina patjaan asti. Kun vaihdoimme sänkyä ja muutimme toiseen huoneeseen sama toistui. Kolme kertaa oli tullut liru. Molemmat tapaukset menivät ohi niin ettei niihin voinut enää puuttua. Sitten Sisu esitteli bravuurinsa ja teki toiseen sänkyyn kolmet kakat! Sitten merkattiin peiteet ja kuivuvat pyykit ja lopulta mamin lempipaikka television ääressä, juuri se kohta jossa hetki sitten oli vielä loikoiltu. Silloin vietiin Sisua niskavilloista ja lätäkköä päin. Yön pieni sai viettää yksin. Aamulla pieni onneton oli laittautunut niin lähelle makuuhuoneen ovea että viiksikarvat näkyivät oven alta. Pieni oli niin surkea että istui kokonaisen vartin sylissä hellittävänä ja murjotti. Mutta jotain oli mennyt perille sillä pissaaminen on loppunut, ainakin vähäksi aikaa.

Ai niin! Ja sitten se avokassukka show! Tulin juhlista kotiin ja riisuin avokkaat jalastani huomaamatta yhtään että pienet avokassukat katosivat saman tien. Ei niitä osattu edes kaivata ennenkuin sisu oksensi molemmat olohuoneeseen. Saimme sydärin kun tajusimme mistä oli kyse. No eikä mitä. Samahan toistui kun sukkia varjellen kannoin toisen juhlan jälkkeen vaatteita kohti vaatehuonetta. Toinen sukka puuttui taas. Sisun ei kuitenkaan varmuudella oltu nähty ottavan sitä. Eli mitä teen? Syötänkö suolaa vai öljyä vai molempia? Oliko se edes syönyt sitä? Kolme päivää odotin puistotien vierellä että näkyykö mitään epätavallista kunnes…tasan kolme vuorokautta myöhemmin sisu oksentaa sen kaikessa öljyssä pyöriteltynä! Voi elämä!

Sisulla on alkanut tiukka kuri, mutta kyllä pientä vielä hemmotellaan ja sille leperellään kuin pieneelle vauvalle. Sisu ei koskaan ole tykännyt ylenpalttisesta halimisesta ja pusimisesta. Se on Itsenäinen ja oman tiensä kulkija. Se on aina jossain lähellä, mutta mielummin tuolin selkäpuolella tai tyynyn takana.
Ja kun istuu tietokoneella varpaiden päälle laskeutuu yllättäen pieni lämmin karvainen tyyny. Sisu on lähellä mutta sitä ei näe.

Muuten Sisu on tavallinen oma iloinen itsensä. Se tepastelee häntä keinahdelleen korvat pystyssä pitkin puistotietä koko pienen terrierin itsetunnolla varustettuna. Jalka nousee tiheään ja kaikki hajut kiinnostavat kovasti. Sisu istuu usein mamin vieressä vanhassa hiacen rutkussa ja on veikeä näky kun tulee ajotiellä vastaan. Hiacen suuri akvaarioruutu avaa sille koko maiseman ja se tarkkailee vastaantulevaa liikennettä kuin virallinen kartanlukija, pienessä turvavyössään tietysti, johon se aina tuhannen solmulle kiertyy. Ja Sisu rakastaa tyttöjä. Ihania kaikenkokoisia ja -karvaisia tyttöjä. Erityisiin suosikkeihin kuuluvat tietysti kaksi spanielikaveria jonka kanssa otellaan aina kunnon matsi kun tavataan. Sisu tykkää kovasti kun tytöt oikein vievät ja riepottelevat.
Ja tietysti naapurin pieni pehmeä valkoinen, jonka kanssa Sisu ei vieläkään oikein ole päässyt tekemään lähempää tuttavuutta mutta jota kohti sännätään aina pää viidentenä jalkana.

Sisu on vihdoinkin oikeasti nypitty! Se kävi Läyliäisissä vähän kohottamassa profiiliaan ja näyttää nyt ihan oikealta cairnilta! Komistuksesta kuvia tulossa pian!