Niin se on. Sisun ensimmäinen syntymäpäivä. Aivan syksyn kynnyksellä. Pieni juhli kovasti. Oli maksalaatikkoa, puruluita, naudanmahaa ja broileria. Oijoi. Pieni oli aivan pyöreä, niin hintelä kun pieni normaalisti onkin. Ja mikä parasta; Mummi oli kylässä…

Sisun kesä hurahti nopeasti. Sisu kävi Kuusamossa, ui ensimmäisen kerran ja karkasi ensimmäisen kerran. Sisu viiletti vesilintujen perässä muut rantakivikossa perässä juosten. Sisu tykkäsi muuten kesästä kovasti mutta oli niin kovasti kuuma. Autossa oli ihan kamalaa ja ulkona Sisu etsi aina vain puita, monestakin syystä.

Sisu nuuhki maan tuoksuja, kaivoi paljon kuoppia, haukkui paljon lintuja, oravia ja hevosia. Mutta nyt alkavat syystuulet pikkuhiljaa puhaltaa ja Sisu muuttaa pian uuteen kotiin. Sitten Sisulla on paljon totuttelemista uuteen. Ainakin siihen että kotona on portaat. Nythän Sisu on juossut niissä vain rappukäytävässä. Uudessa kodissa Sisu näkee oven sivuikkunasta pihalle kuka tulee ja isosta ikkunasta takapihalle kuka alatiellä kulkee. Paljon vahtimista pienelle koiralle. Toivottavasti naapurit eivät hermostu…

Sisu on alkanut osoittaa terrieriuroksen elkeitä aina isompia koiria nähdessään. Seuraa aina pieni kurinpalautus mutta Sisulla on kova pää. Suuremmat tyttökoirat ovat Sisun ”loppumattoman palvonnan” kohteita mutta kanssaveljet Sisu haukkuu pystyyn, vaikka puiston penkin alta käsin. Olemme uudelleen opettelemassa arvokasta ohitusta.

Sisu odottaa kovasti että Mummi taas tulee auttamaan muutossa. Sisu taas otti niin kovin raskaasti kun Mummi lähti pois että teki taas lirut ”mamin ja ifin” sänkyyn. Että silleen…