Pitkä ajomatka takanaan Sisu hyppäsi autosta Kuusamossa, järven rannalla. Koiran vaistot vetivät heti veden ääreen ja kahlaamaan. Jokainen rantakivi oli nuuskittava ja merkattava. Sisu viihtyisi puoliksi järvessä vaikka päivän, mutta uimaan ei terrieri lähde ellei ole pakko, eli ellei joku “auta” laiturilta veteen. Sitten Sisu ui kuono kokkana suoraan rantaan. Sitten myllätään rantaruohikossa ja sitten sukkana takaisin laiturin keulaan, ettei vaan jää mistään paitsi.
Hyttyset eivät Sisua juuri vaivaa, punkkimömmö on laitettu niskaan ja kärpäset Sisu syö. Sisu on ollut lomalla paljon ulkona ja leikkinyt niin että päiväunetkin ovat jääneet väliin. Sitten se simahtaa, etsiin varjoisimman ja turvalisimman kolon ja käy tuhisemaan tyytyväisenä. Ruoka maistuu kun on juossut frisbeen perässä tai hakenut keppiä tai ihan vaan ollut hippasta ja yrittänyt ujuttaa pieniä hampaita edellä juoksevan lahkeeseen.
Sisu sai uusia ystäviä ja kävi tervehtimässä vanhoja. Herkkupaloja sateli sieltä täältä, juostiin ja leikittiin ja sitten vähän janottikin. Järveä Sisu ei mieltänyt juomakupiksi mutta onneksi oma kuppi seurasi matkalla. Kuusamon markkinoilla Sisu näki isompia koiria, päätti ruveta rähisemään ja pieni vastahankainen tuotiin pian pukittelevana väljemmille vesille. Pieni utelias on vähän herkkänahkainen, kun sai koirapuistossa ilmeisesti tuta jotakuta muuta terävää kulmahammasta. Trauma on hellittämässä. Pienen uteliaan koiran ongelma on että tulee aina silloin tällöin isompien ja villimpien jyräämäksi tai tuntematton kaunottaren julmasti torjumaksi “tutustumisyrityksissään”.
Sisu nukkui mökissä ja asuntovaunussa. Pientä hieman pelotti, koska se änkesi vuoron perään molempien jalkoihin jo muutenkin lyhyillä vaunuvuoteilla. Sisu katsoi parhaaksi olla mahdollisimman lähellä muuta laumaa sillä yöstä kantautui pelottavia ääniä, ujellusta, ininää, raakkumista, huutoja…pienet terävät korvat rekisteröivät kaiken…kunnes uni vei voiton.
Mutta ovat pitkät ajomatkat Sisusta silti raskaista. Ei oikein nukuta ja auto heiluu. Eikä oikein osaa päättää laittaako pään alas tyynyyn vai seuraisiko muuta liikennettä. Mutta sitten aina tiellä on joku poro ja pieni saa päästää terrierin luonteensa valloilleen. Mekkala säestää hiljaa lönkytteleviä poroja vielä kauas kilometrien päähän. Kyllähän sitä jonkun on niillekin osoitettava missä ne saavat kulkea. Julkeavat vielä sisälle mulkoilla, Sisun valtakuntaan.
Sisu näki kaukaa peilikuvansa eräällä huoltoasemalla. Pieni samanvärinen uros (sisu on vissiin iso). No taas tuli räkytettyä pienen sydämen kyllyydestä. Sisulla pitäisi olla lisää samanlaisia leikkikavereita, saman kokoisia tasapuolisuuden nimessa ja samanlaisella logiikalla varustettuja. Mukavaa olisi kirmata yhtä lujaa, painia tasaväkisenä ja räkyttää yhdessä puiston veräjästä kaikille ohikulkijoille. Kyllä vaan tietäisivät tulleensa huomatuksi!